La Via del Tè – firenzeläinen perhe, joka toi teen Italiaan
Italia on kahvin maa. Firenzessä yksi perhe on kuitenkin kulkenut teen perässä jo vuodesta 1961.
Kaikki alkoi Alfredo ja Lalla Carraista. Tee oli tuolloin Italiassa vielä melko tuntematon juoma, mutta Alfredo kiinnostui siitä niin paljon, että lähti etsimään sitä sieltä, missä sitä viljeltiin ja valmistettiin.
Ensimmäiset teet tuotiin Sri Lankasta. Vuonna 1976 Alfredo matkusti ensimmäisen kerran Kiinaan, myöhemmin matkat veivät Darjeelingiin ja Japaniin. Hän tutustui valkoisiin teelaatuihin, Yunnanin teehen ja japanilaisiin varjostettuihin teihin. Vuonna 1992 yritys alkoi tuoda Japanista Matchaa, Senchaa ja Gyokuroa.
Nykyinen nimi La Via del Tè syntyi vuonna 1996. Vuotta myöhemmin avattiin ensimmäinen oma teekauppa Firenzen Piazza Ghibertille.
Perheyritys on kasvanut, mutta Carrait ovat edelleen sen ytimessä. Alfredon lapset ja lapsenlapset jatkavat työtä teen parissa. Anna Carrai työskentelee talon Tea Blenderinä ja Tea Tasterina, Regina Carrai Tea Expertinä ja Tea Consultantina.
Tuotanto toimii Imprunetassa Firenzen kupeessa. Firenzessä La Via del Tèllä on kolme omaa liikettä. Palazzo Frescobaldin vanhoissa huoneissa Santo Spiritossa toimii myös teehuone, jossa teetä tarjoillaan makeiden ja suolaisten ruokien kanssa.
Tee on vähän kuin oliiviöljy
Ehkä juuri siksi La Via del Tè tuntuu Olivossa niin tutulta.
Kun oliiviöljyä maistaa rinnakkain, erot huomaa nopeasti. Lajike, kasvupaikka ja sadonkorjuu tulevat esiin tuoksussa, maussa ja siinä pienessä karvaudessa tai pippurisuudessa, joka jää suuhun.
Teessä tapahtuu samaa.
Kasvupaikka, poiminta ja lehden käsittely muuttavat kupin kokonaan. Valkoinen tee voi olla lähes läpikuultavan hieno. Vihreässä teessä voi tuntua ruohoa, kukkia tai merellisyyttä. Musta tee voi olla hedelmäinen, puinen tai niin savuinen, että ensimmäinen tuoksu vie ajatukset nuotioon.
La Via del Tèn alkuperäteet antavat näiden erojen näkyä kupissa.
Mistä aloittaa?
Teesanastoa ei tarvitse tuntea löytääkseen hyvän teen. Helpoin lähtökohta on miettiä, mitä tekee mieli maistaa.
Yin Zhen, kun etsit hienovaraista teetä
Yin Zhen tarkoittaa hopeisia neulasia. Nimi tulee teen vaaleista, valkoisen untuvan peittämistä silmuista, jotka poimitaan varhain keväällä Fujianissa.
Kupissa väri jää vaalean oljenkeltaiseksi. Tuoksussa on hedelmää ja kukkia, maku jatkuu pehmeänä ja makeana pitkään juomisen jälkeen.
Tälle teelle kannattaa antaa aikaa. 2,5 grammaa teetä kahteen desilitraan 80-asteista vettä ja 4–5 minuutin haudutus.
Orange Pekoe, kun kaipaat kunnollista mustaa teetä
Orange Pekoe OP1 tulee Sri Lankasta. Nimen Orange ei tässä tapauksessa liity appelsiiniin, vaan teelehtien luokitukseen.
Hauduke on tumma ja kupariin taittava. Maussa on puuta, mausteisuutta ja hedelmäisyyttä. Tämä on luonteva aamiaistee, mutta toimii yhtä hyvin iltapäivällä leivonnaisten tai suolaisten tarjottavien kanssa.
Special Jasmine, kun haluat jasmiinin tuoksun kuppiin
Special Jasmine tehdään vihreästä teestä ja tuoreista jasmiininkukista. Kukat kerrostetaan teen kanssa, jolloin lehdet ottavat itseensä jasmiinin tuoksua.
Kupissa jasmiini tuntuu jo ennen ensimmäistä siemausta. Teen alku on ruohoinen ja jälkimaku makea. Se toimii kuumana, jääteenä ja myös ruokapöydässä.
Lapsang Souchong, kun haluat savua
Lapsang Souchong tulee Fujianista. Teen lehdet kuivataan perinteisesti savuavien, pihkaisten mäntypuiden päällä.
Sen huomaa heti.
Tuoksussa on savua ja puuta, väri on tumma ja kuparinen. Maku on täyteläinen, pyöreä ja hieman makea. Se toimii erityisen hyvin juustojen, savulohen ja voimakkaiden leikkeleiden rinnalla.
Lapsangia kannattaa kokeilla myös keittiössä. Teellä voi tuoda savuisuutta risottoon tai kastikkeeseen ilman, että annokseen lisätään savustettua raaka-ainetta.
Firenzeläinen puutarha kupissa
La Via del Tèn toinen puoli löytyy sekoituksista.
Giardini Segreti, Salaiset puutarhat, on kuuden teen kokoelma. Lago delle Ninfee ja Giardino oltre le Mura pohjautuvat mustaan teehen. Oasi nel Blu, Sguardo sulla Città, Sentiero degli Innamorati ja Isola Bella ovat vihreitä teitä.
Jo nimistä ymmärtää, mistä maailmasta ne tulevat: lumpeiden järvi, muurien takainen puutarha, rakastavaisten polku, näkymä kaupungin yli.
Sitten tulevat itse maut.
Oasi nel Blussa vihreän teen joukossa on sitruunaruohoa, minttua ja sitruunankuorta. Sentiero degli Innamorati yhdistää kiinalaisia ja japanilaisia vihreitä teitä ruusunnuppuihin ja kukkiin. Lago delle Ninfeessä mustan teen seurana on muun muassa ruusunnuppuja, mansikkaa ja kukkien terälehtiä.
Olivossa näitä kuutta teetä löytyy myös Giardini Segreti -lahjarasioista. Se on hyvä tapa maistaa useampaa sekoitusta rinnakkain ja huomata, kuinka paljon yhden kokoelman sisälläkin voi olla eroja.
Tee kuuluu myös ruokapöytään
Teetä kannattaa ajatella välillä samalla tavalla kuin viiniä tai oliiviöljyä: mitä tapahtuu, kun sen vierelle laittaa ruokaa?
Savuisen Lapsang Souchongin rinnalle sopivat juustot, savulohi ja leikkeleet. Hento Yin Zhen toimii tuoreiden juustojen ja maitopohjaisten jälkiruokien kanssa. Jasmiinitee kulkee myös ruoan mukana, etenkin silloin kun pöytään kaipaa kevyempää ja aromaattista juomaa.
Makean kanssa asia on yksinkertainen. Hyvä tee ja muutama cantucci riittävät pitkälle.
Kun teetä alkaa maistaa tällä tavalla, kupista löytyy enemmän kuin ensin ajatteli.
Miksi La Via del Tè on Olivossa?
La Via del Tèn tarinassa on jotain hyvin olivolaista.
Alfredo Carrai kiinnostui raaka-aineesta niin paljon, että lähti itse sen perään Kiinaan, Darjeelingiin ja Japaniin. Seuraava sukupolvi jatkoi työtä, opetteli sekoittamaan teetä ja rakensi oman firenzeläisen ilmaisunsa maailman vanhojen teekulttuurien rinnalle.
Olivon hyllyllä kiinnostavinta on päästä maistamaan näitä eroja itse.
Yhtenä päivänä kuppiin voi päätyä kevyt Yin Zhen, toisena jasmiinintuoksuinen vihreä tee. Aamulla tekee mieli Orange Pekoeta, syksyisenä iltana savuista Lapsang Souchongia.
Hyvästä teestä ei tarvitse tietää kaikkea etukäteen.
Maistamalla oppii nopeasti, mistä itse pitää.